Tänä aamuna eräs  tyttö kertoi minulle
kuinka ihanalta aamukaste tuntuukaan iholla
Ja kuinka kauniit ovatkaan säteeni
pilkistäen puiden oksista
kuinka ystävän käsi on lämmin hänen kädessään
kun he kävelevät metsän läpi

Poika kohotti katseensa ja hymyili,
'ruoho tuntuu lämpimältä jalkojeni alla,
ja lämmin tuuli hivelee kasvojani'
Hän poimi kukan maasta
antoi sen vieressä istuvalle tytölle
Ja tyttö sädehti kilpaa kanssani

Lapsen itku kaikui puistossa,
kunnes äiti ehti hänen luokseen
hän kertoi ettei hätää
että rakastaa tätä aina
Lapsi hymyili äidilleen
kirkkailla, sinisillä silmillään

Kaikki, mitä minä näen
On iloa, onnea, rakkautta
Miksi sinä väität muuta näistä ihmisistä?

Kuu Auringolle:

Usein kuulen huutoa
tuon äidin ja lapsen talosta
ja pian he lähtevät sieltä
vihaisen miehen kirotessa, tavaroita heitellen
Kuulen äidin toiveet
miehestä, joka rakastaisi yhä häntä ja lastaan

Poika on saanut muitakin tyttöjä sädehtimään
Monia, toistensa tietämättä, hän jakaa kukkasia
ja tytöt rakastuvat häneen, antaen itsensä hänelle
Poika maistaa kerran ja lähtee sitten,
tuhannen kyyneleen virratessa takanaan
Joka yö, poika kohottaa katseensa minua kohti
"Onko elämässä mitään pysyvää?"
ja  kaupungissa kaikuu hylättyjen sydänten laulu

Tuo tyttö, joka ystävänsä kanssa kulkee
tahtoo hänelle pahaa
Sillä ystävällä on paljon mitä hänellä ei ole
Eikä hän iloitse siitä koskaan